Kun kympin oppilas ei kelpaa – Näkökulmaa kouluun, kasvatukseen ja köyhyyteenkin

on

Lapsen on saatava tuntea, että hän riittää aina. Kaikkien on ymmärrettävä, että seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta.

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Kolmen vuoden takaisessa Kodin Kuvalehden haastattelussa kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä kiinnittää huomion lasten kokemiin suorituspaineisiin.

Lapsille luodaan yhä nuorempina yhä kovempia suorituspaineita. Lapset oppivat, että pärjätäkseen pitäisi olla paitsi hyvä, myös mieluiten parempi kuin muut.

Totta kai lasta ja nuorta kannattaa ja pitääkin rohkaista tekemään parhaansa, joskus jopa ylittämään rima, joka on tuntunut olevan liiankin korkealla. – Mutta sitä ei saisi tehdä lasta ja nuorta arvottaen sen perusteella, millaisia numeroita hän saa koulussa tai miten hän menestyy vaikkapa kilpaurheilussa.

On surullista ja vahingollista, jos lapselle tulee tunne, että hän ei kelpaa yhteiskunnalle, koululle tai vanhemmille ilman hyviä numeroita.

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Olen itse ollut ns. kympin oppilas – poikkeuksena matematiikka, joka tuntui niin vaikealta, ettei sanotuksi saa. – Vasta koulunkäyntiavustajan opinnoissa selvisi syy: Kärsin hahmotushäiriöstä, joka näyttäytyy elämässä esimerkiksi siten, että vasen ja oikea menevät sujuvasti sekaisin. Mieheni on oppinut ottamaan asian huumorilla ja kysymään: ”Oikeastiko oikealle vai sinun oikealle?”, kun saatan käskeä kääntymään oikealle ja viittaan kädelläni vasemmalle. Sama riesa näyttäytyi kielten opiskelussa, kun jouduin mutkan kautta kääntämään englannin sanat mielessäni kirjoitettuun muotoon ja vasta sitten ymmärsin, mitä sanottiin.

Ilmeisesti kovalla työllä ja paljolla harjoittelulla on osuutensa siihen, että kirjoitan tälläkin hetkellä kohtuullisen oikein suomea, ymmärrän englantia ja kirjoitin lukion pitkän matematiikan arvosanalla M (opettajankin hämmästykseksi matematiikan koe lähti ylioppilastutkintolautakuntaan L:nä, mutta laski muutaman pisteen verran ja palautui M:nä). – Olen käyttänyt tätä esimerkkinä siitä, että rajoitteista huolimatta voi hyvinkin päästä eteenpäin.

… mutta se, että tarvitsee olla hyvät numerot, jotta tuntee kelpaavansa, siinä ei kaikki ole kohdallaan.

Lapsen pitää saada tuntea ja kuulla, että hän riittää aina, on hyvä ja rakas sellaisena kuin on. Kaikkien on ymmärrettävä, että seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta.

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.

Lasten ja nuorten maailma on myös toisella tavalla kovaa. Vertaillaan vaatteita ja kännyköitä ja niin edes päin.

Entäpä, jos tilanne on se, mikä tuli vastaan yhdellä koululla vieraillessani? Aiheeni oli globaalikasvatus. Pohdimme sitä, miten itse kukin voi omalta osaltaan tehdä maailmasta paremman paikan. Yksi oppilas poikkesi aiheesta ja sanoi luokkakaverilleen: ”Lauri (nimi muutettu), sinulla on muuten reikä sukassa.” Siihen Lauri: ”Nämä ovat minun ainoat sukkani.” Globaali hätä tuli lähelle. Eturivin pulpettiin ja nimenomaiseen koululuokkaan.

Koulu oli alueella, jonka elinvoimaisuus oli karannut ulkomaille tehtaiden siirryttyä sinne. Todennäköistä oli, että tuossakin perheessä molemmat huoltajat olivat vailla työtä. Tehtaiden lakkautumisesta oli sen verran aikaa, että mahdollinen ansiosidonnainen oli loppunut aikaa sitten ja todennäköisesti peruspäivärahalla kituuteltiin.

Tästä itselläkin kokemus vuodelta 2009-2010. Varmana pidetyt työt loppuivat molemmilta perheessämme. Olimme yrittäjiä emmekä saaneet työttömyyskorvausta emmekä muutoinkaan yhteiskunnan tukea. Omaisuutta (maatila, jossa vanhemmillani oli asumisoikeus, olisi pitänyt pistää lihoiksi, samoin mieheni, toisella paikkakkunnalla oleva, omistusasunto), jotta olisimme tukea saaneet. Lasten kotiuduttua Miehikkälään – ja siksi, että Pohjois-Karjalassa asunto oli vanhempieni käytössä – ja mieheni omistusasunnon ollessa neljälle ihmiselle aivan liian pieni, asuimme vuokralla. Voi kuvitella, millainen kassavaje tilanteesta seurasi – ja miten pitkään toipuminen kesti.

Työnhaussa edessä oli omituinen tilanne. Meille kelpasi työ kuin työ, mutta miehelläni oli liian hyvä CV ja minulla liian hyvä todistus. Tosiaankin, minulle sanottiin yhdessä työpaikassa suoraan, että kun on niin hyvä todistus, niin ei minusta käytännön työhön olisi. Kympin oppilas ei kelvannut. – Muutin strategiaa. ”Unohdin” näyttää todistuksen, ja sain siivoojan paikan. Mieheni laatoitti tuttavansa veljen kanssa pihoja. Tuo veli ei CV:tä kysellyt, vaan tarvitsi työmiestä projektiinsa.

Vähin erin löytyi vakinaisempaa työtä. Taloudellinen tilanne jatkui tiukkana. Käytössäni oli vuorokuukausin 100, vuorokuukausin 200 € ruokaan, polttoaineeseen ja vaatteisiin – sen mukaan oliko sähkölasku maksussa vai ei. – Tiesin, mistä tuo nuori miehenalku luokan etummaisessa pulpetissa puhui. Voi olla tilanne, että ei ole varaa ostaa uusia sukkia. Eikä kysymys aina ole siitä, että elämänhallinta olisi jotenkin hukassa, vaan siitä, että elävässä elämässä sattuu myös ikäviä asioita.

Tuollaisessa vaiheessa, jos missä olisi etsivällä sosiaalityöllä paikkansa, koska melkoisella todennäköisyydellä koko perhe voi huonosti, ja välttämättä ei osaa tai jaksa hakea apua – etenkään, jos on käynyt niin kuin meille, että vastaus oli karu: Ette saa tukea. – Jo se, että joku kuuntelee ja nostaa katsetta umpikujasta pois, auttaa. Toki olisi hienoa, että kriisitilanteessa myös taloudellista apua löytyisi ja auttaisi pahimman paikan yli.

Se, mitä itselleni ja toisille – myös tuossa koululuokassakin – muistuttelin: Olipa tilanne mikä tahansa – seiska todistuksessa, reikä sukassa tai masentaisi – ihmisen arvo säilyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s