Hyvinvoiva tulevaisuus maailman puhtaimman taivaan alla

Tulevaisuudessakin maapallolla ja Suomessa elää sukupolvia. Heidän tulevaisuus on turvattava.

Yhdeksi voimakkaaksi ja selkeäksi kärjeksi on hallituksemme johdolla nostettu ilmasto; Suomi on määritellyt ilmastotavoitteensa tiukimman mahdollisen mukaan.

Valtio ja kunnat aiotaan määrätä hankkimaan huomattava määrä sähköautoja – uusi laki voimaan jo kesällä

Näin otsikoi muun muassa Iltalehti viikonloppuna. Uusi elokuuksi voimaan astuvaksi kaavailtu laki koskisi esimerkiksi kuntien ja valtion ostamia ajoneuvoja ja liikennepalveluita kuten koulukuljetuksia, jätteiden keruuta, paikallisliikenteen bussipalveluiden ostoja ja Kelan kuljetuksia.

Esityksen myötä julkinen sektori toimii suunnannäyttäjänä liikenteen päästöjen vähentämisessä.

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka

”Ensimmäiseen luokkaan kuuluisivat henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot, joiden CO2-päästöt saavat olla enintään 50 g/km vuoden 2025 loppuun asti ja 0 g/km vuodesta 2026 alkaen. Käytännössä tämä tarkoittaa täyssähköautoja ja vuoden 2025 loppuun asti myös lataushybridejä. Niitä on oltava vähintään 38,5 prosenttia julkisista henkilö- ja pakettiautoiluhankinnoista. — Toisessa ja kolmannessa luokassa puolestaan määritellään valtiolle ja kunnille hankittavat kuorma- ja linja-autot sekä näihin liittyvät ostopalvelut, joiden osalta ajoneuvojen kuljettava käytännössä biopolttoaineella, sähköllä, kaasulla tai vedyllä.”

Julkinen sektori velvoitetaan hankintoihin lyhyellä aikajänteella ja varautumisajalla. 

Täytyykö toimivasta kalustosta luopua mahdollisesti ennen aikojaan, jotta suunnitellun lain velvoite täyttyy? Tämä ei ole järkevää, kustannustehokasta eikä kestävän kehityksen mukaista. 

Julkinen talous on muutoinkin tiukalla – ja tuskin alihankkijoiden tilanne on yhtään parempi; mistä rahat hankintoihin?

Onko pienellä toimijalla, joka on pitänyt syrjäisen seudun pyörät pyörimässä, varaa vaadittuun kalustoon? Jos ei, hän häviää tarjouskilpailun – ja työpaikat ovat vaarassa. 

Kuntien ja valtionkin kassan pohja pilkottaa. Mistä varat hankintoihin? Verotuloilla tietenkin. – Miten paljon on vara enää verottaa, jottei veroteta Suomea hengiltä?

Tuet keinovalikoimassa kuulostavat hyviltä. Tuet ovat rahaa valtion velkarahalla pyörisvästä kassasta. Tukiraha on saatava jostain. Käytännössä kerättävä veroina tai otettava lisää velkaa. Kun verotetaan enemmän ja enemmän, jää käytettäväksi yhä vähemmän rahaa. Jälleen taloutemme rattaissa on muutama hiekanjyvänen lisää.

Mitä etempänä pääkaupunkiseudusta eletään, sitä tärkeämpi auto on, jotta asiat ylipäätään hoituvat

Laki voi asettaa alueet varsin eriarvoiseen asemaan. Useampikin pohtii kaasu- tai sähköauton hankintaa, mutta…

Miehikkälästä katsoen lähimmät kaasuntankkausasemat ovat Haminassa ja Luumäellä. Tankkaaminen hoituu työmatkalla.  Sen sijaan kotipuolessa maatilan takia tiuhaankin ajavana kaasutankkausaseman puutos näkyy ja tuntuu: Lähin asema on Parikkalassa.

Sähköautojen toimintasäde tulee esimerkiksi Lapin oloissa vastaan. Myös sähköautojen toimivuus pakkasella arveluttaa. Mitä sähköön perustuvalle tekniikalle mahtaakaan tapahtua -35 asteen pakkasessa?. 

Pysyvätkö korjaamot mukana muuttuvassa toimintaympäristössä?

Äkillinen autokannan rakennemuutos voi tuoda yllättävän ongelman: Riittääkö korjaamoiden osaaminen autojen huollossa ja korjaamisessa? Lähipiiristäni löytyy esimerkkejä siitä, kuinka kaasuauto-osaajia on metsästetty laajalla säteellä ympäri Etelä-Suomea, jotta on saatu vikaantunut kaasujärjestelmä toimimaan. 

Riittääkö sähkö?

Vastaus tuntuu helpolta: Totta kai? Entä jos ei?

Ydinvoimala… Vesivoima… Turve… Kaikilla näillä on vastustajansa.

Sähköä tarvitaan eniten talvella, pakkasella. Silloin harvoin tuulee. Tuulivoimalat eivät juurikaan tuota sähköä. Talvella on vähän auringonvaloa. Aurinkoenergiasta saadaan vähän sähköä.

Entä tärkeysjärjestys?

Juttelin erään nuoren asioista hänen läheisensä kanssa. Nuori olisi jo lapsena tarvinnut apua. Ongelma oli varsin yksinkertainen: Hän olisi tarvinnut enemmän tukea oppimiseen. Hän ei saanut tarvitsemaansa tukea. Nyt lapsi on varttunut teiniksi. Ongelmat ovat monimutkaistuneet. Koulun vaihto, josta seurasi koulukiusaminen. Siirto ryhmään, joka ei ollenkaan sopinut lapsen tyylille oppia (hän tarvitsi rauhaa oppiakseen; ryhmässä oli äänekkäitä ja levottomia oppilaita). Mukaan tuli eristäytyminen, estoisuus ja itsetuhoisuus.  Edelleenkään nuorta auttavaa apua ei ole saatavilla. Perhe on ollut vuosia jaksamisen rajoilla. Kaikki voivat tavalla tai toisella huonosti. – Alun perin kysymys oli hyvin yksinkertaisesta asiasta: Kunta olisi järjestänyt nuorelle hänen tarvitsemansa tuen oppimiseen. 

Tämän ja muiden tarinoiden äärellä mietin: Tavoittelemmeko taivasta ja maailman puhtainta ilmaa samaan aikaan, kun unohdamme heidät, jotka elävät pahoinvoivina maailman puhtaimman taivaan alla sen takia, että rahat eivät riitä kaikkeen yhtä aikaa. 

Kysymys on valinnoista: Voimme panostaa kestävään kehitykseen ja puhtaaseen luontoon ja muistaa, että sen ohella elämän edellytys on henkinen hyvinvointi. 

Kaikki edellä kirjoitettu – olkoon se sitten

  • lisääntyvät kustannukset,
  • kiristyvä verotus,
  • (kuljetus)yrittäjyyden muuttuminen kannattamattomaksi,
  • henkinen pahoinvointi (jonka hoitamiseen ei riitä rahaa)

vähentää kilpailukykyämme suhteessa niihin maihin, jotka eivät toimi yhtä kunnianhimoisesti ympäristöasioissa kuin Suomi. 

Entä jos hölläisimme tahtia ympäristön kanssa ja puuttuisimme henkisen pahoinvoinnin juurisyihin, meitä odottaisi pitkän linjan tavoite: Hyvinvoiva tulevaisuus maailman puhtaimman taivaan alla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s