Päätöksiä pitkällä tähtäimellä

Auto – Oma valinta?

…Kaikilla ei tarvitse olla autoa. Se, että omistaa oman auton, on oma valinta. Se, että asuu syrjemmällä, julkisten liikennevälineiden “tavoittamattomissa”, on oma valinta.

Ympäristökeskustelun äänenpainoista poimittua

Tavallaan kyllä.

Ihmisiä rohkaistaan muuttamaan taajamiin ja isoihin kaupunkeihin työn, palveluiden ja niiden julkisten liikennevälineiden äärelle ja/tai kävelmään/pyöräilemään autottomassa keskustassa – ja säilyttämään luonto koskemattomana muualla.

Ympäristökeskustelun äänenpainoista poimittua

Maaseudun elävänä säilyminen tuo hyvää ensin maaseudulle ja sitten myös kaupunkeihin. 

Asuttu maaseutu, jossa eletään, yritetään, tehdään työtä, opiskellaan luo hyvinvointia: elämää, työpaikkoja, viihtyvyyttä – ja jopa paljon puhuttuja/kaipailtuja hiilinieluja.

Maaseudulla on korjaus- ja käyttökelpoisia rakennuksia.

Kestävän kehityksen mukaista on käyttää niitä. 

Suomalainen maataloustuotanto on vastuullista ja tuotamme puhdasta ruokaa lähellä suomalaista ruuan jalostajaa tai kuluttajaa.

Kuljetusmatkat säilyvät kohtuullisina – ja tämä vähentää tuotannon ympäristörasitusta.

Emme voi kaikki asua kaupungissa, palvelujen äärellä, autottomassa keskustassa. Tarvitsemme elävän maaseudun kaupungin ympärille. Ja tuolla maaseudulla tarvitsemme autoja, traktoreita jne.  Eikä asumisesta maaseudulla saa tehdä kohtuuttoman kallista.

Alla muutamia pohdintoja erityisesti ympäristönäkökulmasta. – Voit lukea myös seuraavan artikkelin: Elävä maaseutu – Hyöty koko Suomelle

#turve #fossiilinen polttoaine #ympäristö

Mitä siitä seuraa, kun..?

Kevään aikana olen pysähtynyt ajattelemaan. Olen kysynyt kiperiä kysymyksiä, kuten:

Mitä siitä seuraa, kun..?


Tulevaisuuteen uskoen ajattelen, että meidän sukupolvemme jälkeen täällä maapallolla ja Suomessa tallustaa seuraavia sukupolvia, joiden tulevaisuus meidän on turvattava.

Tähän liittyen keskustelussa nousee esiin tekemisemme ympäristövaikutukset:

  • Mitä siitä seuraa, kun diesel- tai bensiiniauton pakoputkesta pöllähtää savua?
  • Mitä siitä seuraa, kun kuntakeskuksen tai kaupungin talot lämpiävät turpeella tuotetulla lämmöllä? 

Päästöjä – ja niiden vähentämisessä Suomi haluaa olla mallimaa ja laittaa parastaan, maailman ja EU:n etunenässä. 

Tässä kaikessa – kauniissa, hyvässä ja kannatettavassakin – näen asioita, jotka voivat tulla Suomelle kalliimmiksi kuin on tultu ajateltua.

Mitä siitä seuraa, kun jokin polttoaine korvataan toisella?

Korvaava polttoaine on löydettävä – ja siitä syntyy kustannuksia

Esimerkiksi,

  • Kun turvetta aletaan korvaamaan toiselle polttoaineella, kalliit investoinnit (lukemani mukaan 7 miljardia euroa pelkästään turvetta käyttäviin voimalaitoksiin) menevät osin tai kokonaan uusiksi.
  • Kun fossiilista polttoainetta korvataan biopolttoaineella, korvaava polttoaine täytyy olla olemassa ja sitä on voitava/täytyy tuottaa.

Tarvitaan investointeja. Syntyy kustannuksia. Herää kysymyksiä.

  • Mistä saadaan varat uuden, vähäpäästöisemmän kaluston hankintaan?
  • Miten paikallinen kuljetusliike tai liikennöitsijä rahoittaa kalliit hankinnat?
  • Pysyvätkö korjaamot mukana muuttuvassa toimintaympäristössä.
  • Mistä yrittäjä saa elinkeinon kadonneen elinkeinon (esim. turve) tilalle?
  • Mitkä ovat alan rakennemuutoksen kokonaisseuraamukset ja -hintalappu?

Kun kotimaisen turpeen nostaminen vähenee, täytyy löytää korvaava polttoaine. Se on ensi alkuun tuontiturve. Asian hoksanneet ovat nostaneet esiin tuontiturpeen ongelmia: 

  • (Tuonti)turpeen haitat ”tapahtuvat” muualla – ja Suomi maksaa siitä. 
  • Se, että turve kuljetetaan kauempaa, lisää päästöjä.
  • Energian lähteen ostaminen muualta vie rahan pois kotimaasta sinne, missä energian lähdettä tuotetaan.

Riskinä kustannusten nousu

Investointeihin ja korvaavan energian lähteen löytämiseen ja laiteinvestointeihin käytetyt rahat täytyy saada jostain: käytännössä energian loppukuluttajalta, häneltä, joka lämmittää asuntoaan. Energian hinta nousee.

Fossiilisen polttoaineen korvaava biopolttoaine on kalliimpaa ja sähköautot kalliita. Tämä nostaa kuljetuskustannuksia ja myös – esimerkiksi maataloustuotteiden – hintoja.

Liikennöitsijöiden on saatava kaluston uusimiseen rahat jostain. Säilyykö julkinen liikenne syrjäseuduilla vai lakkaako se kannattamattomana?

Tämä kaikki heikentää kilpailukykyämme suhteessa niihin maihin, jotka eivät toimi yhtä kunnianhimoisesti ympäristöasioissa kuin Suomi. Tästä seuraa, että kaikki, mitä maassamme tehdään ja tuotetaan on kalliimpaa kuin muualla tehty ja tuotettu. 

Tuet keinovalikoimassa kuulostavat hyviltä 

Tuet ovat rahaa valtion – jo varsin tyhjästä – kassasta. Tukiraha on saatava jostain. Käytännössä kerättävä veroina. Kulutukseen jää yhä vähemmän rahaa – ja jälleen taloutemme rattaissa on muutama hiekanjyvänen lisää. 

Vaikutukset, joita ei ole osattu ajatella:

Riittääkö sähkö? Millä sähköä tuotetaan?

Sähköä tarvitaan eniten talvella, pakkasella. Silloin harvoin tuulee. Tuulivoimalat eivät juurikaan tuota sähköä. Talvella on vähän auringonvaloa. Aurinkoenergiasta saadaan vähän sähköä. 

Ydinvoimala… Vesivoima… Turve… Kaikilla näillä on vastustajansa.

Kun Suomi täyttyy sähköautoilla, sähkökulutus kasvaa. Riittääkö meillä sähkö?

Mitä tapahtuu kotimaiselle maataloustuotannolle?

On väläytelty sitäkin, että jos turpeen nosto pysähtyy, kotimainen vihannes- ja kasvihuoneviljely on tiensä päässä. Suomalaiset vihannekset kasvavat suomalaisessa turpeessa. Yhtä toimivaa ja edullista vaihtoehtoa on vaikea löytää. – Ja jälleen kerran tästä päätöksestä kärsimme me, suomalaiset.

Turve – vaikka sitä nostetaankin, ei tuhoa koko Suomen suoluontoa

Suomen turvemaista on turvetuotannossa ympäristöhallinnon ympäristöluparekisterin mukaan 64 000 hehtaaria eli 0,8 % Suomen turvemaista. Yhteensä turvemaita on Suomessa 9,08 miljoonaa hehtaaria. Lisäksi turve uusiutuu, toisin sanoen sitä tulee koko ajan lisää.

Parempi vaihtoehto kuin äkkikiire

Erityisesti, kun

  • päästötavoitteiden aikataulu on kunnianhimoinen (Heti, nyt, muutosta!) ja
  • keinot kovia (hengiltä nitistävä verotus ja – esimerkiksi polttomoottoriautojen – myyntikiellon väläytys)
  • aloilla, jotka ovat rakentaneet tulevaisuuden tiettyyn suuntaan (turve, fossiilinen polttoaine, tms.), on rajalliset mahdollisuudet sopeutua.

Jos/kun päästöjä halutaan vähentää, vähennystä voi tehdä kaikessa rauhassa, pitkällä tähtäimellä – ja jos mahdollista – samaan tahtiin muiden teollistuneiden maiden kanssa. Ei äkisti suuntaa muuttamalla. Ei rakentaen sen varaan, mikä on kansantaloudellisesti kestämätöntä (vie enemmän rahaa kuin tuo).

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s