Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelman tavoitteena on pitää koko maan asuttuna ja mukana kehityksessä.


Elinvoimainen maaseutu ja maatalous ovat tärkeä osa omavaraisuutta ja suomalaista
 kansalaisidentiteettiä. Niistä hyötyy koko Suomi.


Tämä on yksi syy siihen, että henkilökohtainen ratkaisuni on ollut

• pitää kynsin hampain kiinni kotitilastani ja sen pelloista tilan vaihtelevissa vaiheissa ja
• pitää pellot viljeltyinä

Omaa maataloustuotantoa täytyy olla – koska elämä ja maailmantilanne seurannaisvaikutuksiin saattaa järjestää yllätyksiä, joita emme olisi voineet kuvitella.

Kotimaista tuotantoa täytyy kaikin mahdollisin keinoin tukea ja kotimaisen ruuan tuottajia kaikin tavoin nostaa ja tukea.

Tuotua ruokaa ekologisempi ja kansantaloudellisesti kestävämpi ratkaisu on lähellä tuotettu, työllisyyttä ja omavaraisuutta lisäävä ruoka.

Suomalaista ruuantuotantoa puoltaa muun muassa se, että

• luontomme ja maaperämme on puhtaita,
• torjunta-aineita ja lannoitteita käytetään tavanomaisessa viljelyssä maltillisesti ja vastuullisesti;
• luonnonmukaisessa viljelyssä tuholaisten ja rikkakasvien torjunta ja lannoitus ovat viljelymuodon nimen mukaisesti luonnonmukaisia
• ketju pellolta pöytään on lyhyt ja ruuan alkuperän jäljittäminen kohtuullisella vaivalla tehtävissä
• lyhyemmät kuljetusmatkat (kuin maailman toiselta laidalta) säästävät luontoa

Tulosviipaleesta siivu myös tuottajalle

Mielestäni reilua olisi, että viljelijä saisi sitovasta työstään (useimmiten 24/7 ja työhuippuna oikeasti kellon ympäri) kunnon korvauksen. Monesti viljelijä (kuten esimerkiksi minä) tekee työtä tilan ulkopuolella, jotta saa riittävän elannon. Siinä eettisesti oikein olisi se, että ruuan tuotannon ketjun välissä olevat portaat pikkuisen lohkaisivat omasta tulosviipaleesta alkutuottajille. Pitkässä juoksussa ahneus kopsahtaa omaan nilkkaan vaikkapa siinä muodossa että jalostettavaa, kuljetettavaa eikä myytävää ei enää ole.

Kilpailutuksessakin voi suomalaista

Suomen
 hankintalaki ja EU-alueen hankintadirektiivit   säätelevät julkisia hankintoja.
 Kunta,
 joka haluaa edistää alueen elinvoimaa, kilpailuttaa viisaasti. Hankinnoissa voidaan ottaa huomioon kokonaisedullisuuden lisäksi paikallisuus, turvallisuus, jäljitettävyys, sosiaaliset kriteerit ja elinkaarikustannukset.


https://www.instagram.com/kuikistuksia/

Voit lukea ajatuksiani maaseudusta ympäristönsuojelun ja sen riskien näkökulmasta artikkelista Pitkän tähtäimen päätöksiä